Purjealusten historiaa

Purjealusten historiaan mahtuu paljon kehitystä ja aikaisemmin ne olivatkin huomattavasti monimutkaisempia laivoja, kuin nykyään. Mastot olivat erilaisia, materiaalit vaihtelivat paljon ja työtä helpottavia apuvälineitä oli hyvin vähän. Nykyään kuitenkin alumiinin ja teräksen käyttö on mahdollistanut kevyempien ja korkeampien mastojen tekemisen, mikä tietenkin on mahdollistanut samalla yhä monimuotoisemmat alukset. Useimmat pienemmät purjeveneet käyttävät Bermuda mastoa, mikä keksittiinkin Bermudalla 1600 – luvulla. Se nousi kuitenkin suosioon pienten veneiden keskuudessa muualla maailmassa vasta 1900 – luvulla, vaikka historiallisesti se onkin paljon vanhempi. Mastojen käytössä on myös ollut suuria eroja muidenkin maiden välillä, sillä esimerkiksi Kiinassa nähtiin neliön mallisia purjeita, jotka ovat jääneet kokonaan kokeilematta useilta länsimailta. Myös kankaiden kehitys ja esimerkiksi vedenpitävien materiaalien keksiminen on helpottanut harrastusta paljon ja muokannut sitä siihen muotoon, missä siitä voidaan nauttia nykyään – kelillä kuin kelillä ja turvallisemmin.

Purjealusten termistö

Englanninkielistä nimitystä “tall ship” alettiin käyttämään jo 1800 – luvun puolella ja tätä nimitystä puolsivat erilaiset alan osaajat ja ammattilaiset. Kuuluisa merenkävijä ja kirjailija Joseph Conrad, oli yksi niistä henkilöistä, joka oli äärettömän tarkka termien käytössä ja omalta osaltaan ajoi asianmukaisen sanaston syntymistä. 1800 – luvun puoliväliin mennessä termi “tall ship” olikin jo käytössä hyvin laajalti englanninkielisessä maailmassa ja lähes jokainen merenkävijä tunsi sen. Tämä auttoi myöhemmin muodostamaan omia luokkia ja kategorioita sen mukaan, minkälainen laiva matkaajalla oli alla ja mitä mahdollisuuksia laivan rakenne antoi. Nimityksen uskotaan myös olleen ensimmäistä kertaa käytössä kirjassa vuonna 1903, samaisen Joseph Conradin kirjoittamassa teoksessa, joka perustui tämän merimatkoihin vuosien 1874 – 1894 välillä. Tämä kirja ei kuitenkaan ollut ainoa, eikä viimeinen, jossa termiä käytettiin ja hyvin lähelle samaa sanastoa päästiin jopa aikaisemmin.

Vuonna 1849 samaa termiä käytettiin hiukan eri muodossa, kuvaamaan juurikin purjealuksia ja purjelaivoja. Henry David Thoreaun teos “A Week on the Concord and Merrimack Rivers” eli “Viikko Concord- ja Merrimack-joilla”, omaa seuraavan lauseen: “Keulan suun alapuolen tumma muste hukkuu yllä siintävään sineen. Plum saaret, sen hiekkaiset rannat, jatkuvat horisonttiin kuin merikäärme ja taustan rikkoo ainoastaan useat korkeat laivat, nojaten liikkumattomina taivasta vasten”. Vaikka tässä lauseessa sana “tall ships” ei ollutkaan periaatteessa mikään konkreettinen termi, viitattiin sillä selvästi purjealuksiin ja myöhemmin ilmaisusta “korkeat laivat” tuli virallista sanastoa.

Yhdistys saa alkunsa

Purjealusten jäädessä modernien laivojen jalkoihin, niille järjestettiin maailmanlaajuinen kilpailu, jonka tarkoituksena oli hyvästellä kyseiset laivat. Tapahtuman saama suosio yllätti kuitenkin kaikki ja oli itse asiassa alku kansainvälisen purjehdusliiton syntymiselle. Tämä, yli 50 vuotta vanha yhdistys, onkin nykyään vastuussa sekä uusien purjehtijoiden kouluttamisesta, että terminologian määrittämisestä ja kisojen järjestämisestä. Heidän ansiotaan on myös hyvin pitkälle se, että purjeveneet ovat vieläkin suosiossa ja uutta verta saadaan mukaan joka vuosi.

“Sail Training International, eli STI vastaa siis nykyään termien muodostumisesta ja esimerkiksi niistä kategorioista, joita käytetään kilpailuissa. Koska yhdistyksen tarkoitus on pitää suosiota yllä, eivät kaikki termit ole tarpeen tavallisille harrastajille, jotka eivät koskaan kisoihin ole lähtemässä. Erikoisemmat säännöt laivan rungon suhteen, sekä esimerkiksi miehistöä koskien, ovat käytössä ainoastaan kilpailuiden aikana. Joka tapauksessa, yrityksen innokas asenne saada uusia ihmisiä harrastuksen pariin, on ehdottomasti suurimpia syitä purjealusten säilymiselle. Esimerkiksi kilpailuissa puolet miehistöstä tulee olla 15 – 25 vuoden ikäisiä nuoria, tai muuten siihen ei voida osallistua. Harrastaja voi toki koota itselleen minkälaisen miehistön tahansa, tai nauttia purjehtimisesta yksin.